14. Ihmisen luominen

Tulosta sivuTulosta sivu

14. IHMISEN LUOMINEN

Kuudentena päivänä luotiin myös ihminen. ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1.Moos. 1:27). Ihminen asetettiin viljelemään ja varjelemaan maata. Samoin myös annettiin kehotus: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet." (jae 28).

On tärkeä huomata, että Raamatun luomiskertomus on kerrottu ikään kuin kahteen kertaan. Ensimmäisessä kerronnassa (1:1 – 2:3) kerrotaan, mitä kuutena luomispäivänä tapahtui, ja kuinka Jumala lepäsi seitsemännen päivän. Toisessa kerronnassa (2:4 – 2:25) kerrotaan vain muutama asia luomakunnan alkutilasta sekä paratiisin istuttamisesta, ja sitten keskitytään ihmisen luomiseen. Annetaan tarkempi kuvaus, kuinka ihmisestä tuli elävä sielu ja kuinka nainen luotiin miehen kylkiluusta.

Raamatun periaate on, että monet asiat kerrotaan ja ilmoitetaan vähintään kahteen kertaan. Jumala antaa useampia varoituksia ennen tuomioitaan, ja samoin myös lupaukset vahvistetaan useampaan kertaan. Tätä samaa periaatetta noudattaa siis luomiskertomuskin, ja mielestäni tätä periaatetta käytetään myös Ilmestyskirjassa, kun kerrotaan, kuinka kaikki kerran päättyy. (Tämän periaatteen oivaltaminen auttaa ymmärtämään paremmin Ilmestyskirjan rakennetta, ks. raamattuluento ”Lopunajat Raamatun ilmoituksessa”, sivu 19. Ilmestyskirjan rakenne.)

Ihmisen luomisen yhteydessä tulee selvästi esille viittaus Jumalan useampaan persoonaan: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme.” Jumalasta käytetty heprean kielen sana elohim onkin monikkomuodossa. Näin löydämme jo Raamatun alkulehdiltä viittaukset Kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on kristillisen uskomme peruskäsitteitä.

Suuren mestarin Michelangelon upea maalaus Aadamin luomisesta ei mielestäni anna täysin oikeaa kuvaa tapahtumasta. Maalauksesta saa käsityksen, että Aadam olisi ikään kuin tullut eläväksi sieluksi Jumalan sormenpään kosketuksella. Raamatun kerronta asiasta on kuitenkin huikeasti mahtavampi. Siellähän sanotaan, että Jumala ”puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Se antaa ymmärtää, että Jumala tuli aivan lähelle ihmisen kasvoja ja puhalsi hänen sieraimiinsa. Voimme vain aavistaa, näkikö Aadam ”herätessään” loittonevat Jumalan kasvot. Joka tapauksessa jotakin tuosta hetkestä jäi pysyvästi ihmisyyteen ja siihen kaipaukseen, jota me ihmiset Taivaallista Isää kohtaan tunnemme!