64. Evankeliumit

64. EVANKELIUMIT

Uudessa Testamentissa on siis neljä evankeliumia, jotka oikeastaan kaikki kertovat lyhykäisyydessään Jeesuksen elämäkerran. Ne eivät ole kuitenkaan ihan tavallisia elämäkertoja, joissa päähenkilön kuolema yleensäkin kerrotaan hyvin lyhyesti ja hillitysti.  Evankeliumien sisällöstä kuitenkin noin kolmasosa liittyy päähenkilön kuolemaan!

Miksi evankeliumeja on juuri neljä, jää meille tietenkin täyttä vastausta vaille. Voisimme kuitenkin ajatella, että kuten tänäkin aikana seuraamme ajan tapahtumia ja uutisia eri kanavilta ja lähteistä, samoin saamme rikkaamman ja täyteläisemmän kuvan Jeesuksen elämästä ja opetuksista, kun kertojia on useampi kuin yksi.

Evankeliumit eivät ole vanhimpia Uuden Testamentin kirjoista, vaan monet Paavalin kirjeistä on kirjoitettu ennen niitä. Muutamia vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen syntyi tarve kirjoittaa muistiin Jeesuksen opetuksia ja ihmetekoja, kun vielä tapahtumien silminnäkijöitä oli runsaasti elossa. Kolme evankeliumeista, eli Matteus, Markus ja Luukas ovat ns. synoptisia evankeliumeja, (synoptinen tulee sanoista ”yhdessä” ja ”näkeminen”).  Niillä on selvästikin ollut käytössä yhteinen lähde, jota perinteisesti on kutsuttu Logos-lähteeksi. Yhteisen lähteen käyttö selittää mm. sen, että 95 % Markuksen sisältämästä aineistosta löytyy myös Matteukselta ja Luukkaalta, joskin viimeksi mainitut lisäävät runsaasti omaa aineistoa. Evankeliumeissa kerrotaan yhteensä kolmekymmentäviisi Jeesuksen tekemää ihmetekoa. Näistä ainoastaan viiden tuhannen miehen ruokkiminen on ainoa ihmeteko, joka kerrotaan kaikissa evankeliumeissa

Jokaisella evankelistalla on omat erikoispiirteensä, joista kerron tarkemmin kunkin evankeliumin kohdalla. Lyhyesti luonnehtien voisi kuitenkin sanoa, että Markus on innostunut Jeesuksen ihmeteoista, Matteus ja Luukas kertovat, mitä Jeesus opetti, kun taas Johannes on syvällinen teologinen ajattelija, ja kertoo, kuka Jeesus on..

Evankelistoihin usein liitetyt symbolit leijona, härkä, kotka ja ihmishahmo ovat peräisin 300- 400-luvuilla eläneeltä kirkkoisä Hieronymokselta. Raamattu itse ei siis yhdistä noita symboleja millään tavalla evankelistoihin, vaan Hesekiel ja Johannes kuvaavat niillä ilmestyksessä näkemiensä kerubien kasvojen ulkomuotoa (Hes. 1:5-10 ja Ilm. 4:6, 7).