63. Vanhan ja Uuden Testamentin välinen aika

63. VANHAN JA UUDEN TESTAMENTIN VÄLINEN AIKA

Malakian jälkeen seurasi noin neljänsadan vuoden tauko Jumalan ilmoituksessa. Olihan Jumala toisaalta jo Vanhan Testamentin profeettojen kautta etukäteen ilmoittanut joitakin asioita, joita Hänen omalle kansalleen ja hallitseville maailmanvalloille tulisi tapahtumaan tulevien vuosisatojen aikana. Kaikista tarkimmat ennustukset noille vuosisadoille löytyvät Danielin kirjan yhdennestätoista luvusta, (ks. sivu 50 ”Daniel”). Huomaamme myös, että Vanhan Testamentin ennustusten perusteella monet israelilaiset osasivat odottaa Messiaan saapumista ja Jumalan valtakuntaa. Näinhän sanotaan mm. Simeonista (Luuk 2:25) ja Joosef arimatialaisesta (Mark 15:43).

Suurvaltapolitiikassa tapahtui myöskin merkittäviä muutoksia noiden neljänsadan vuoden aikana. Persian suurvalta sortui ja Kreikka nousi hallitsevaan asemaan Aleksanteri Suuren johdolla. Aleksanteri Suuren kuoltua Kreikan suurvalta jakautui oikeastaan neljään osaan, ja Juudean aluetta hallitsi seleukidien kuningaskunta. Kreikkalainen kulttuuri, hellenismi, lisäsi vaikutusvaltaansa koko Välimeren alueella, ja se myös yritti saada yliotteen Juudeassa. Kaikista räikeimmällä tavalla juutalaisen kulttuurin ja uskonnon yritti hävittää seleukidikuningas Antiokos IV Epifanes. Hän ryöväsi Jerusalemin temppelin ja pystytti sinne Zeuksen patsaan, sekä uhrasi siellä sikauhreja! Juutalaiset nousivat kuitenkin kapinaan ja Juudas Makkabilaisen johdolla temppeli vallattiin takaisin v. 164 eKr. Temppeli puhdistettiin perusteellisesti, ja sen muistona juutalaiset viettävät vieläkin hanukka-juhlaa. Samaan juhlaan viitataan myös evankeliumeissa, kun puhutaan temppelin vihkimisen vuosijuhlasta (Joh. 10:22). Tietyn jännitteen hellenismin ja juutalaisuuden välillä löydämme jopa alkuseurakunnasta, jossa kerrotaan, kuinka hellenisteissä syntyi nurinaa heprealaisia vastaan (Apt. 6:1).

Suurvaltapolitiikassa tapahtui vielä toinenkin suuri muutos ennen Jeesuksen syntymää. Rooman valtakunta nousi vähitellen hallitsevaan asemaan, ja niinpä roomalaiset ottivat Juudean hallintaansa v. 63 eKr., kun Rooman sotapäällikkö Pompeus Suuri marssi Juudeaan ja Jerusalemiin. Vuonna 6. jKr. keisari Augustus teki Juudeasta Rooman provinssin, jota hallitsi sotaväenosastoa komentava ja tuomiovaltaa käyttävä maaherra. Eräänä vastarintaliikkeenä juutalaisten parissa syntyi näihin aikoihin seloottien eli kiivailijoiden ryhmittymä. Ilmeisesti yksi Jeesuksen opetuslapsista, Simon Kiivailija, kuului heihin.

Myös uskonnollisella rintamalla tapahtui noiden neljänsadan vuoden aikana joitakin merkittäviä asioita. Ensiksikin synogooga (tulee kreikan sanasta ”kokoontua yhteen”) jumalanpalvelus oli alkanut muotoutua maanpakolaisuuden aikana, koska temppeliä ei silloin ollut. Synagoogia rakensivat maanpakolaisuuden jälkeen sekä Juudeaan palanneet kuin myös diasporassa asuvat juutalaiset. Kerrotaan, että esim. Jerusalemissa olisi ollut Jeesuksen aikoihin n. neljäsataa synagoogaa.

Tuona aikana syntyivät myös monet uskonnolliset ryhmittymät, kuten esim. Uudesta Testamentista tutut fariseukset ja saddukeukset. Fariseuksia on joidenkin arvioiden mukaan ollut Jeesuksen aikoihin noin kuusituhatta. Saddukeukset polveutuivat Sadokista, joka toimi kuningas Salomon aikana ylipappina. He hallinnoivat temppelijumalanpalvelusta ja pitivät hallussaan ylipapin virkaa. He hyväksyivät Vanhasta Testamentista ainoastaan Mooseksen lain, eli viisi Mooseksen kirjaa. He mm. opettivat, ettei ole ylösnousemusta, ei enkeliä, eikä henkeä (Apt. 23:8). Tuona aikana myös ylipapin virka  kehittyi merkittävimmäksi poliittiseksi viraksi Juudeassa.

Vaikka raamatun kaanoniin sisältyvää uutta ilmoitusta ei tuona aikana tullut, monet apokryfikirjat kuitenkin syntyivät tuolloin, mm. juutalaiskapinasta kertovat makkabilaiskirjat. Samalla kuitenkin läheni se aika, jolloin Jumalan Pojan oli määrä tulla maailmaan, ja Jumalan Vanhassa Testamentissa antamat lupaukset alkoivat saada täyttymystä. ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset” (Gal. 4:4).