15. Syntiinlankeemus

Tulosta sivuTulosta sivu

15. SYNTIINLANKEEMUS

Syntiinlankeemus oli tiettynä hetkenä, tietyssä paikassa tapahtunut tosiasia. Jos evoluutioteoria olisi totta, ei mitään syntiinlankeemusta olisi olemassa, koska tietoisuus hyvään ja pahaan olisi kehittynyt ihmismielessä vähitellen vuosimiljoonien aikana. Eihän eläimestä vähitellen ihmiseksi kehittynyt olento olisi ollut missään vaiheessa viaton ja puhdas! Vaikka monet yrittävät sovittaa yhteen evoluutioteoriaa ja kertomusta syntiinlankeemuksesta, ovat ne kuitenkin teologisesti täydessä ristiriidassa keskenään! Ja jos ei olisi syntiinlankeemusta, silloin ei myöskään tarvittaisi toista Aadamia (Kristusta), joka olisi korjannut ensimmäisen ihmisen särkemän yhteyden Jumalaan, (Room. 5:12-21).

On mielenkiintoista havaita, että saatana ilmestyy näyttämölle raamatun kolmannessa luvussa ja poistuu sieltä kolmanneksi viimeisessä luvussa (Ilm. 20). Saatana on mestari käyttämään erilaisia valheasuja, pukeutuen jopa ”valkeuden enkeliksi” (2.Kor. 11:14). Syntiinlankeemuksessa se otti käärmeen naamiokseen. Perinteinen käsitys käärmeestä paratiisissa on monella tavalla virheellinen. Muistakaamme, että käärmeestä tuli matelija vasta syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämän ajan tiedekin joutuu tunnustamaan, että joillakin suuremmilla käärmelajeilla näkyy vielä surkastuneiden raajojen jäänteet hännän tyvessä. Sitä tiede ei kuitenkaan pysty selittämään, miksi käärme ei enää viitsinyt käyttää jalkojaan ja ryhtynyt matelijaksi, jos se olisi aikanaan vuosimiljoonien aikana suurella vaivalla ne itselleen kehittänyt!

Käärme ei tullut siis madellen Eevan luo, vaan kenties kaikista komeimpana ja ylväimpänä eläimenä. Olen yllä olevaan kuvaan koonnut joitakin esimerkkejä eri käärmelajien nahan kuvioista. Joitakin vuosia sitten oli eräässä sanomalehdessä juttu tuolla paikkakunnalla olevasta käärmenäyttelystä. Tuosta tapahtumasta kirjoittanut toimittaja oli tehnyt mahtavan ja terävän havainnon, joka meiltä usein käärmeen suhteen jää huomaamatta. Toimittaja kirjoitti: ”Todellisuudessa käärmeillä on kadehdittavan kaunis ja kiiltävä nahka.” Jos tuo nahka olisi jonkin muunlaisen eläimen kuin maassa matelevan vaarallisen sihisijän yllä, ihailisimme sitä varmasti. Ei siis ihme, että saatana valitsi juuri tuon eläimen naamiokseen, ja ei ihme, että Eeva jäi sitä kuuntelemaan!

Raamatun kertomuksesta saa vaikutelman, ettei naista vielä ollut silloin luotu, kun Jumala antoi kiellon syödä hyvän ja pahan tiedon puusta (1.Moos. 2:16, 17). Ehkäpä se oli syy, miksi saatana valitsi juuri naisen uhrikseen. Lankeemuksella oli joka tapauksessa omat seurauksensa niin miehelle, naiselle kuin käärmeelle.

Miehen lankeemuksen vuoksi maa tuli kirotuksi! On tärkeä huomata, että ihmistä ei kirottu syntiinlankeemuksen yhteydessä, vaan käärme ja maa kirottiin. Ja koska maa kirottiin, täytyy ihmisen otsansa hiessä hankkia siitä elantonsa. On tärkeä huomata, että työn tekeminen sinänsä ei ole syntiinlankeemuksen seuraus, kuten usein erheellisesti ajatellaan. Tekihän ihminen työtä paratiisissakin, viljellen ja varjellen sitä (1.Moos. 2:15), ja tekeehän Taivaallinen Isä ja Poikakin yhä edelleen työtä (Joh. 5:17). Mutta syntiinlankeemuksen seuraus on, että maa tuottaa orjantappuroita ja ohdaketta, ja ihmisen on hankittava syömisensä ”kedon ruohoista” (3:18). Ravinto ei siis enää tullut yksistään ihanista ja hyvistä hedelmäpuista (2:9), vaan sen hankkimiseksi täytyi nähdä vaivaa.

Syntiinlankeemuksella oli omat seuraukset myös naiselle, jolle Jumala sanoi:"Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia, mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva." (3:16). Vaikka lääketiede on kehittynyt huimasti, silti tuo Jumalan säätämys pitää yhä paikkansa. Näyttää siltä, että paratiisissa vallitsi myös täydellinen tasavertaisuus miehen ja naisen välillä, ilman mitään valtataisteluja, mutta lankeemuksen seurauksena jotakin tuossa suhteessa ikään kuin muuttui. Etenkin siellä, missä kristillinen usko ei ole tuonut tasa-arvo ajattelua miehen ja naisen välille, huomaamme, kuinka totta on yhä edelleen tuo sana miehen suhteesta naiseen: ”hän on sinua hallitseva.”

Käärmeelle seurauksena oli siis kirous ja täydellinen muodonmuutos, jonka jälkeen se on raajattomana madellut maassa vatsallaan. Käärmeestä myös sanotaan, että se oli kaikista kavalin kedon eläimistä. Saatana siis ilmeisesti valitsi naamioasukseen eläimen, joka oli myös samalla kaikista kaunein ja älykkäin.

Lohdullinen asia on kuitenkin se, että syntiinlankeemuskertomuksessa on Raamatun ensimmäinen viittaus Kristukseen ja Hänen sovitustyöhön. Ensiksikin sanotaan selvästi, että on tuleva vaino käärmeen siemenen ja vaimon siemenen välille. Nykyinen kirkkoraamattumme aloittaa valitettavasti Vanhan Testamentin ennustusten vesittämislinjan jo tässä, ja kääntää ”sinun sukusi ja hänen sukunsa välille”. Ihmeellistä, että kuitenkin alaviitteessä se ilmoittaa, että sananmukaisesti sen pitäisi olla: ”sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille.” (Liekö käännöskomitealla ollut toiveajatus, etteivät ihmiset välttämättä lue alaviitteitä!) Eli vaimon siemen on Kristus, joka polkee rikki käärmeen pään ristinkuolemallaan, mutta samalla ennustetaan, että saatana on pistävä Jeesusta kantapäähän. Tässä on jo ensimmäinen viittaus Jeesuksen kuolintapaan, eli ristinkuolemaan. Uusi Raamattu Kansalle käännös (vuodelta 2012) käyttääkin ”se” pronominin sijasta ”hän” pronominia, ja antaa alaviitteessä selityksen, että pronomini ”hän” on heprealaisessa tekstissä maskuliinimuodossa ja viittaa siis naisen jälkeläiseen. Syntiinlankeemuksessa ihmisen osaksi oli tullut kuolema, joka oli heprealaiskirjeen mukaan perkeleen vallassa, (Hepr. 2:14). Tuonelassa käydessään Jeesus kuitenkin voitti kuoleman vallan, ja uskon kautta Häneen mekin voimme olla kuoleman voittajia.