8. Vanhan Testamentin pääjako

8. VANHAN TESTAMENTIN PÄÄJAKO

Kun puhutaan Vanhan Testamentin pääjaotuksesta, on oikeastaan otettava huomioon, mistä Vanhan Testamentin versiosta puhutaan. Onko kyseessä juutalaisten Raamattu Tanak, eli se, jota esim. Jeesus ja apostolit käyttivät, vai onko kyseessä kreikankielinen Septuaginta tai latinankielinen Vulgata? Vai onko kyseessä kristittyjen Raamattu, ja jos, niin onko kyseessä katolisen kirkon käyttämä vai protestanttien?

Yllä olevassa kuvassa on ylhäällä vasemmalla juutalaisten kaanonin eli Raamatun ohjeellisen kokoelman pääjako ja oikealla puolella protestanttisten kristittyjen (siis meidän suomalaistenkin kristittyjen pääsääntöisesti käyttämä). Ensimmäinen osa eli viisi Mooseksen kirjaa on sama, mutta sitten huomataan, että jaotus on erilainen. Tämän sivun lopussa löytyy juutalaisten Raamatun pääjako kirjaluetteloineen. Juutalaiset käyttivät siis kolmijakoa, joka tulee esille esim. kertomuksessa Emmauksen tien kulkijoista (laki, profeetat ja psalmit, jolla siis viitataan kirjoituksiin). Tämä kolmijako oli tunnettu ja tunnustettu jo 200-150 eKr. Tanakin käyttämä kirjojen järjestys tulee esille myös esim. Jeesuksen sanonnassa: ”että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä”, Matt. 23: 35. Aabel mainitaan siis Tanakin ensimmäisessä kirjassa, eli Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja Sakarias Tanakin viimeisessä kirjassa eli Toisessa Aikakirjassa.

Juutalaisten Raamattu päättyy siis Toiseen Aikakirjaan, ja siinä Persian kuninkaan Kooreksen antamaan käskyyn rakentaa temppeli Jerusalemiin. Kaipa tuo ja kirjoitusten muutkin viimeiset kirjat (Daniel, Esra ja Nehemia) oli rohkaiseva muistutus Jumalan huolenpidosta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta palanneelle kansalle. Sitä vastoin meidän protestanttien nykyinen Raamatun kirjojen vakiintunut järjestys perustuu Septuagintaan (hepreasta kreikan kielelle käännetty Raamattu n. 200-100 eKr.) Tuon meille tutun Raamatun viimeinen kirja on Malakia, joka päättyy sopivasti lupaukseen sanansaattajan eli profeetta Elian tulemisesta ennen Messiaan ilmestymistä. Tuon ennustuksen toteutumisesta eli Johannes Kastajan toiminnasta jatkuukin sitten meidän Uusi Testamenttimme.

Ehkä eräs syy, miksi Malakian kirja ei ole viimeinen kirja Tanakissa, on sen päättyminen hieman pahaenteisen ennustuksen sanoihin:” etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.” (Mal. 4:6). Siksipä juutalaiset lukiessaan Malakian kirjaa,  eivät lopeta sitä noihin sanoihin, vaan lukevat vielä uudestaan edellisen jakeen: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.”

Katolinen kirkko on omaan raamattulaitokseensa ottanut mukaan myös VT:n apokryfiset kirjat. Ne löytyvät myös Septuagintasta ja Vulgatasta, mutta ei yleensä protestanttien Raamatusta. Näin huomaamme, että Raamatun pääjako saattaa vaihdella hyvinkin paljon. Joskus näkee esityksiä, joissa on kerrottu, mikä on Raamatun keskimmäisin luku    ( Psalmi 117) ja keskimmäisin jae (Ps. 118:5). Noissa laskelmissa on kuitenkin hyvä muistaa, että ne siis perustuvat meidän protestanttien Raamattuun.

TANAKIN PÄÄOSAT:

I    LAKI

1. – 5. Mooseksen kirja

II   PROFEETAT

Varhaisimmat profeetat

     Joosua

     Tuomarien kirja

     1. ja 2. Samuelin kirja

     1. ja 2. Kuningasten kirja

Myöhemmät profeetat

     Jesaja

     Jeremia

     Hesekiel

     12 profeettaa:

     Hoosea, Jooel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Naahum, Habakuk,

     Sefanja, Haggai, Sakarja, Malakia

III  KIRJOITUKSET

Runokirjat:

     Psalmit, Sananlaskut, Job

-    Juhlakäärö:

     Laulujen laulu, Ruut, Valitusvirret, Saarnaaja, Ester

-    Muut:

     Daniel, Esra, Nehemia, 1. ja 2. Aikakirja