77. Kirje kolossalaisille

Tulosta sivuTulosta sivu

77. KIRJE KOLOSSALAISILLE

Kolossalaiskirje on Paavalin vankeusaikana Roomassa kirjoittamia kirjeitä, samoihin aikoihin kuin Efesolais- ja Filippiläiskirjeetkin, eli vuoden 60 tienoilla. Muutenkin näillä kolmella kirjeellä on samankaltaisuutta ja läheinen yhteys toisiinsa.

Kolossa sijaitsi nykyisen Turkin länsiosassa lähellä Laodikeaa. Kaupunkia ei enää ole olemassa. Paavali ei ollut itse käynyt kaupungissa, vaan evankeliumin sanoman sinne oli vienyt Paavalin työtoveri Epafras (1:7; 2:1).

Paavali jakaa kirjeessä opetusta monista kristillisen uskon keskeisistä asioista, mm. seurakunnasta. Jumala on seurakunnan kautta ilmoittanut maailmalle pelastussuunnitelmansa, jonka Hän on toteuttanut Kristuksen sovitustyössä. Tästä pelastussuunnitelmasta Paavali käyttää käsitettä salaisuus (kreik. mysterion). Kuinka sattuva tuo käsite onkaan Jumalan armotalouden ihmeellisyydestä!

Paavali myös varoittaa kolossalaisia vääristä opettajista ja harhaopeista: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen” (2:8). Ilmeisesti kyse oli juutalaisista perinnäissäännöistä. Paavali varoittaa myös vääristä hengellisistä kokemuksista: ”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama” (2:18). Sitä vastoin Paavali kehottaa pitäytymään yksin Kristukseen, joka on seurakunnan pää. Kuinka ajankohtainen tuo varoitus on meille tämänkin ajan kristityille, koska törmäämme yhä useammin viesteihin ja ilmoituksiin, joita enkelimaailman väitetään välittäneen joillekin ihmisille. Enkeleistä raamattu opettaa, että he ovat ”palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä” (Hepr. 1:14). Enkelit eivät siis ole uuden ilmoituksen välittäjiä! Vaikka enkelit ilmoittivat esim. jouluyönä suuren ilosanoman paimenille, oli se toisaalta vain vahvistusta sille ilmoitukselle, joka jo Vanhassa Testamentissa oli ennustettu.

Kuvaus taistelusta henkivaltoja vastaan on myös mielenkiintoinen. Ensiksikin Paavali opettaa, että henkivalloilta on riisuttu aseet, joten ne ovat täysin aseettomia, kun olemme Jeesuksen veren suojassa. Lisäksi Paavali sanoo: ”asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi” (2:15). Eikö tämä toteudu esim. silloin, kun Jeesuksen nimessä ajamme ulos riivaajia tai vapautamme ihmisiä pahojen henkien vallasta seurakunnan edessä. Näin julkisestihan Jeesus ja apostolitkin toimivat tässä asiassa!

Kuten Efesolaiskirjeestä, löydämme myös täältä kehotuksen vaeltamaan uudessa elämässä Kristuksessa (3:1-17), sekä ns. huoneentaulut vaimoille, miehille, lapsille, isille, palvelijoille ja isännille (3:18 – 4:1).