45. Laulujen laulu

45. LAULUJEN LAULU

Laulujen laulu, joka edellisessä kirkkoraamattumme käännöksessä tunnettiin nimellä Korkea veisu, on kuningas Salomon kirjoittama.  Muinaishepreassa adjektiiveilla ei ollut lainkaan vertailumuotoja, siksi ei sanottu esim. ”hienoin laulu” tai ”mahtavin laulu”, vaan ”Laulujen laulu”. Tästä periaatteesta juontavat juurensa myös raamatun sivuilta tutut sanonnat ”Kuningasten kuningas” ja ”Herrain herra”. Laulujen laulu on toinen kirja raamatussa, jossa ei mainita Jumalan nimeä.

Kirjan päähenkilöt ovat tyttö, paimenpoika ja kuningas. Kirja sisältää häälauluja, joissa kuvataan miehen ja naisen välistä rakkautta. Tuon rakkauden voima tulee hienosti esille esim. toteamuksessa: ”rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki” (8:6).

Kirjaa on myös ajan saatossa tulkittu allegorisesti, jolloin se on ymmärretty kuvaukseksi Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Puhdas allegorinen tulkinta ei kuitenkaan anna oikeutta kirjalle, vaikkakin joitakin ajatuksia voi sieltä toki sovittaa ihmisen Jumalasuhteeseen. Tällaisia yksittäisiä ajatuksia voisi olla esim.: ”ottakaa pienet ketut kiinni” (2:15) ja ”kuka tuolta tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten” (8:5). Myös Jumalasuhteemme turmeltuminen alkaa usein ”pienistä ketuista”, jotka turmelevat viinitarhan, niin ettei se tuota hedelmää. Tai eikö Herra itse vedä meitä lähemmäksi itseänsä juuri erämaan koettelemuksissa!

Parhaiten kirja kuitenkin avautuu yksinkertaisesti rakkausrunoina, joita laulettiin juutalaisissa häissä. Tässä suhteessa se onkin hienoa kuvausta miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Ainut asia, joka ainakin itselleni jättää ikään kuin pienen ”särön” kuvaukseen, on kirjoittajan tausta. Kirjoittiko Salomo tämän upean kuvauksen rakkaudesta siinä vaiheessa, kun hänellä itsellään oli kuusikymmentä vaimoa ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa (6:8)? Kirjoittiko hän nämä runot uusimman ihastuksensa innoittamana?  (Myöhemmin hänellä oli jopa seitsemänsataa vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, 1. Kun. 11:3). Olipa Salomon suhteen kuinka tahansa, kirja kuvaa mahtavalla tavalla Jumalan alkuperäistä luomistekoa avioliiton rakkaudesta miehen ja naisen välillä.