3. Raamatun ulkoasun kehitys

Tulosta sivuTulosta sivu

2. RAAMATUN ULKOASUN KEHITYS

Jumalan ilmoittaman sanoman välittyminen esim. suomalaisen lukijan kirjoituspöydälle on ollut monessa suhteessa vaiherikas prosessi. Jumala valitsi suuressa viisaudessaan ilmoituksen vastaanottajaksi yhden kansan, jonka kautta Hän on ilmoittanut tahtonsa koko maailmalle. Raamatun tekstit eivät siis ole koottu ympäri maailmaa eri kansojen perimätiedosta, vaan Jumalan ilmoituksen välittäjänä on ollut Israel. Ei siis ihme, että tuo kansa on ollut samalla saatanan vihan ja vainon ykköskohde! Sen jälkeen, kun Jumala antoi myös Uuden Testamentin sanoman (huom! senkin Luukasta lukuun ottamatta juutalaisten kautta), on evankeliumin julistaminen toki edennyt ennen kaikkea meidän pakanakristittyjen toimesta.

Jotta puhuttu sanoma voitiin välittää eteenpäin, tarvittiin tietenkin kirjoitustaidon keksiminen. Kirjoitustaidon kehittymisellä on toki oma pitkä historiansa, mutta n. 1500 eKr. oivallettiin Kanaanin maassa, että kielen kullekin äänteelle voitiin antaa oma merkki, eli kirjain. Todettiin, että kirjaimia tarvittiin n. 25 erilaista. Heprean kirjaimisto koostuu 22 konsonantista.

Yllä olevassa kuvassa ovat tärkeimmät kirjoittamiseen käytetyt materiaalit. Jeesuksen aikana käytössä olivat kirjakääröt, (Luuk. 4:17). Muutama vuosisata myöhemmin keksittiin kirjan esimuoto, ”codex”. Sen idea oli yksinkertaisesti se, että yksittäiset käsinkirjoitetut sivut ommeltiin toisesta laidastaan yhteen. Varsinaisen kirjapainotaidon kehitti Gutenberg 1400-luvun puolessa välissä. Hänen ensiksi painamansa kirja oli tietenkin Raamattu. Painoteknisistä syistä teksti jouduttiin sijoittamaan kahdelle palstalle. Tuo tyyli on Raamatuissa pääsääntöisesti säilynyt tähän päivään saakka.

Yhtään alkuperäistä Raamatun kirjaa, kirjan osaa tai kirjettä ei ole säilynyt, vaan kaikki ovat kopioiden kopioita. Kuitenkin kopiointi oli niin tarkkaa, että teksti säilyi alkuperäisenä (sen todistaa mm. Kuolleen meren kirjakääröt, jotka löydettiin 1940-luvulla). Alkuperäisiin teksteihin ei kuulunut välimerkkejä ja sanavälejä. Yksi syy tähän oli mm. kirjoitusmateriaalin niukkuus. Yhdelle pergamentille tai papyrukselle haluttiin saada mahtumaan mahdollisimman paljon tekstiä. Alkuperäisissä teksteissä ei ollut myöskään luku- ja jaejakoa, vaan ne kehittyivät vähitellen vuosisatojen myötä. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun tutkii jotakin Raamatun kirjaa. Usein ajattelemme nykyään, että esim. eri lukujen vaihtuessa kirjoittaja ikään kuin siirtyi ajatuksesta toiseen, mutta näin ei tosiaankaan ollut. Näin esim. Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu alusta loppuun yhteen pötköön, ilman luku- ja jaemerkintöjä!