11. Luomiskertomuksen alku

11. LUOMISKERTOMUKSEN ALKU

Raamattu alkaa luomiskertomuksella, joka antaa selvästi ymmärtää, että kaikki meidän maailmaamme liittyvä luotiin suhteellisen lyhyessä ajassa. Luotiinko tuolloin koko universumi vai ainoastaan meidän maapalloomme ja lähiavaruuteen liittyvät asiat, jää mielestäni avoimeksi, vaikkakin Raamattu puhuu selvästi myös auringon, kuun ja tähtien luomisesta. Luomiskertomuksen uskottavuus on monelle tämän ajan uskovallekin omalla tavallaan ”kompastuskivi ja loukkauskallio”.

Syy tuohon kompastukseen on tietenkin nykyajan tieteen opettama kehitysoppi eli evoluutioteoria. Vielä 1800-luvulle asti oli oikeastaan kenen tahansa helppo hyväksyä Raamatun luomiskertomus, mutta Darwinin luoman evoluutioteorian jälkeen on tuosta teoriasta tullut vähitellen ainut tieteen hyväksymä oppirakennelma. Kaiken takanahan on tietenkin saatanan valhe ja ihmiskunnan ylpeä nouseminen Jumalan tuntemista vastaan. On tärkeä muistaa, että evoluutioteoriahan ei syntynyt niistä faktoista, joita ihmiset voivat nähdä joka päivä ympärillään. Emme siis näe puoliksi kehittyneitä tai muuten vajavaisia kasveja tai eliöitä maailmassamme, vaan kaikki on täysin valmiissa muodossa.  Nykyajan tiedekin joutuu myöntämään, että mitään keskeneräistä, josta joutuisi miettimään, että mikähän tuosta joskus tulee, ei yksinkertaisesti ole! Raamatun luomiskertomuksen sanoja lainataksemme: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (1.Moos. 1:31). Kaikki on siis valmista ja täydellisessä muodossa.

Eikä kehitysoppi syntynyt edes siitä, että olisi löydetty paljon fossiileja, jotka olisivat olleet todistuksena menneiltä aikakausilta esim. puoliksi kehittyneistä eläimistä tai kahden eri eläinlajin välimuodosta. Darwin itse uskoi, että tulevina aikoina löytyisi paljon fossiileja, jotka olisivat todisteina välimuodoista. Hän jopa sanoi, että ellei niitä löydy, hänen teoriansa on väärä. Darwinin ajoista on kulunut jo sataviisikymmentä vuotta, mutta yhtään varmaa todistetta puuttuvista renkaista ja välimuodoista ei ole löytynyt. On vain tiedemiesten eri luunkappaleista kyhäämiä kokoelmia, joita epätoivoisesti yritetään todistella milloin miksikin välimuodoksi.

Vaikka tänä päivänä monet uskovatkin horjuvat näiden asioiden suhteen, hyväksyen evoluution ikään kuin osittaisena totuutena, meidän on hyvä muistaa, että evoluutioteoria ei hyväksy Jumalaa tippaakaan. Koko kehitysoppi on syntynyt siitä lähtökohdasta, että Jumalaa ei ole, ja näin ollen kaikki on syntynyt itsestään ja sattumalta. Se ei siis hyväksy Jumalaa missään määrin, ei missään muodossa, eikä missään vaiheessa! Hylättyään Jumalan ja Raamatun luomiskertomuksen, nykytieteen on ollut pakko kehitellä mikä tahansa selitys ja teoria kaiken synnylle. Biokemian nobelisti ja ateisti Jaques Monod onkin todennut: ”On täysin järjetöntä ajatella solun syntyneen sattumalta, kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa.” Niin, jos ei haluta nöyrtyä tässä elämässä Jumalan eteen, on kai pakko ajatella noin. Mutta miksi siirtää tuota nöyrtymistä tulevaisuuteen, kun Jumalan sana selvästi sanoo, että kerran kaikkien polvien pitää notkistuman Jumalan kasvojen eteen, ja Hänelle kunnian antaman, Jes. 45:22-25.

Jumalan sana puhuu selvästi luomispäivistä, oli ne sitten kaksikymmentä neljä tuntia tai jotakin muuta. Mutta joka tapauksessa vuosituhansien ja miljoonien jaksoja luomiskertomus ei tarvitse. Noita pitkiä aikajaksoja tarvitsee kehitysoppi, ja tarvitseekin niitä tosi kipeästi! Luomiskertomus sanoo yksinkertaisesti, että Jumala loi kaiken sanallaan. Ei Hän tarvinnut siihen vuosituhansia ja miljoonia. En käy kuitenkaan tässä yhteydessä sen enempää käsittelemään tätä aihetta. Totean vain, että jos joku on kiinnostunut tietämään lisää, niin suomenkielelläkin löytyy paljon hyvää asiantuntevaa tietoa ja kirjallisuutta luomisuskon puolustukseksi. ( Mainitsen vain pari nettiosoitetta: www.luominen.fi ja www.taustaa.fi. tai hakusanoilla prof. Matti Leisola ja lääk. Pekka Reinikainen pääsee jo hyvin alkuun  ).

Jumala loi siis kaiken sanallaan. Hän sanoi, ja tapahtui niin! Luomiskertomus alkaa sanoilla: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” Oliko universumi jo olemassa sitä ennen, jää arvoitukseksi. Luomiskertomus ei myöskään kerro mitään enkelimaailman synnystä ja saatanan alkuperästä. Jobin kirja antaa ymmärtää, että enkelimaailma oli jo olemassa, kun maa luotiin, Job 38:4-7. Jumalan poikien lisäksi myös aamutähdet, joista tuossa kohdassa kerrotaan, tarkoittanevat enkeleitä. Mutta jos ne tarkoittavat kirjaimellisesti tähtiä, viittaisi se siihen, että avaruus tähtineen oli jo olemassa!

Valkeus, johon ensimmäisen päivän kohdalla viitataan, ei tarkoita suinkaan aurinkoa, koska sehän luotiin vasta neljäntenä päivänä! Jos luomiskertomus olisi vain jonkun ”nerokkaan ihmisen sepustus”, ei hän olisi ikinä sijoittanut auringon luomista vasta neljänteen päivään, kun jo ruoho vihersi ja puut kasvoivat! ”Ja valkeus tuli” viittaa yksinkertaisesti Jumalaan ja Kristukseen kaiken elämän ja valkeuden lähteenä. Jumala ei sinänsä tarvitse mitään luomaansa aurinkoa valkeudeksi, vaan Hän itse on valkeus. Saman ilmiön huomaamme myös raamatun lopusta. Uudessa Jerusalemissa ei ole enää aurinkoa ja kuuta, vaan Jumalan ja Karitsan kirkkaus valaisee sen, (Ilm. 21:23).

Myös toinen luomispäivä kertoo erittäin mielenkiintoisen asian: ”Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä.” Kuten monesti luullaan, kyse ei ole suinkaan sadepilvistä, jotka ovat keskimäärin vain muutaman kilometrin korkeudessa. Eikä sadepilvissä ole kysymys vesistä, jotka olisivat jatkuvasti yläilmoissa, vaan kysy on ilmamassojen kohoamisesta ylöspäin ja tihentymisestä sadepilviksi. Sitä vastoin luomiskertomus antaa ymmärtää, että kyse oli eräänlaisesta vesihöyryvaipasta, joka maapallolla oli ennen vedenpaisumusta. Tuo vaippa teki mahdolliseksi kauttaaltaan tasaisen lämpötilan maapallolle. (Huom! tuolta kaudelta lienee peräisin esim. nimi Grönlanti, joka tarkoittaa vihreää maata. Ei kai kukaan antaisi tuollaista nimeä nykypäivän Grönlannille! Nimen säilyminen kertoo myös siitä, ettei kyse ole miljoonia ja satoja miljoonia vuosia siten tapahtuneista asioista, vaan aivan ihmiskunnan muistin aikana tapahtuneista!).

Kolmantena luomispäivänä Jumala loi kaikkinaiset ruohot, kasvit ja puut, jotka lajiensa mukaan kantavat hedelmää ja lisääntyvät maan päällä. Sanonta ”lajiensa mukaan” esiintyy ensimmäisen kerran jakeessa yksitoista, mutta koko luomiskertomuksessa se toistetaan peräti kymmenen kertaa! Näin aivan kuin korostetaan sitä, että lajinsisäistä kehitystä (mikroevoluutio) voi tapahtua, mutta ei eri lajien välistä (makroevoluutio).

Jokaisen luomispäivän yhteydessä sanotaan: ”Ja Jumala näki, että se oli hyvä.” Kolmannen luomispäivän kohdalla tuo sanonta kuitenkin toistetaan kaksi kertaa. Siksi juutalaiset ajattelivat, että viikon kolmas päivä oli erityisen siunattu. Niinpä he usein sijoittivat jotkut tärkeät tapahtumat juuri viikon kolmannelle päivälle. Kun Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa kerrotaan Kaanaan häistä, sanotaan niiden olleen juuri kolmantena päivänä.