56. Miika

Tulosta sivuTulosta sivu

56. MIIKA

Miika oli kotoisin Moreset-Gatista, läheltä Jerusalemia, ja hän toimi 700-luvulla eKr. Miikan kirja alkaa tuomion sanoilla sekä Israelin pääkaupunkia Samariaa, että Juudan pääkaupunkia Jerusalemia vastaan. Molemmissa kaupungeissa vallitsi vauraus, mutta myös suuri turmelus. Jumalan silmissä pahimpia epäkohtia olivat epäjumalien palvonta ja rikkaiden harjoittama sorto köyhiä kohtaan! Molemmille kaupungeille ennustetaan tuho ja hävitys, ja Jerusalemille lisäksi joutuminen pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.

Kirja ei kuitenkaan sisällä pelkkiä tuomion sanoja, vaan myös lohdullisen lupauksen tulevasta rauhan valtakunnasta aikojen lopulla (4:1-8). Itse ymmärrän, että tuossa kuvataan samaa aikajaksoa, josta Ilmestyskirja käyttää nimeä ”tuhatvuotinen valtakunta”. (katso raamattuluento ”Lopunajat raamatun ilmoituksessa”, sivu 74). Kuvaus rauhan valtakunnasta on muutamien jakeiden osalta täsmälleen sama kuin vastaava kuvaus profeetta Jesajan kirjassa (Jes. 2:2-4). Herää väistämättä kysymys, onko jompikumpi profeetoista lainannut kohdan toiselta, joka on täysin mahdollista ja sinänsä ”luvallista”. Opettaahan Paavali mm. Pyhän Hengen toiminnasta: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi” (1. Kor. 12.7). Toki on olemassa sekin mahdollisuus, että molemmat, niin Jesaja kuin Miika ovat lainanneet kohdan vielä joltakin kolmannelta, ulkopuoliselta taholta. Kun kuitenkin Jesajan kirja antaa ymmärtää, että tuo sana ja profetia näytettiin Jesajalle Juudasta ja Jerusalemista, on todennäköistä, että Miika on sen lainannut Jesajalta. Miika joka tapauksessa jatkaa tuota profetiaa mm. kuvaamalla, kuinka silloin kukin istuu oman viini- ja viikunapuunsa alla.

Miikalta löydämme myös erään mahtavimman yksityiskohtaisen ennustuksen koskien tulevan Messiaan, Jeesuksen syntymää. Hän kertoo, että tuleva Messias syntyy Betlehemissä (5:2). Tämän ennustuksenhan tunsivat myös kirjanoppineet ja ylipapit, ja siksi he osasivat heti kertoa oikean vastauksen itäisen maan tietäjille (Matt. 2:4-6).

Kristillisessä julistuksessa kuvataan usein Jumalan armon ja anteeksiannon suuruutta käyttämällä vertausta, kuinka Jumala heittää meidän syntimme meren syvyyteen. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että tuo sanonta on peräsin profeetta Miikalta (7:19). No, jos joku haluaisi epäuskossaan saivarrella, niin hän voisi mennä ja mitata meren syvyyden, ja päätyä tulokseen, että meidän syntimme ovat noin kymmenen kilometrin syvyydessä! Mutta estääkseen tällaisen saivartelun, Jumala on suuressa viisaudessaan ilmoittanut meille sanassaan toisenkin välimatkan synteihimme. Eräästä Daavidin psalmista saatamme lukea: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme” (Ps. 103:12). Huomaamme jopa noiden ilmansuuntien valinnassa raamatun profeetallisen viisauden. Eihän Daavid itse tiennyt tuolloin, että maapallo on pyöreä, ja niinpä hän olisi omassa viisaudessaan yhtä hyvin voinut valita sanonnan ”niin kaukana kuin etelä on pohjoisesta”! Siinä tapauksessa voisimme taas mitata etelänavan ja pohjoisnavan välisen eron! Mutta menepäs ja mittaa idän ja lännen välinen ero! Se on mittaamaton, ääretön. Ihmeellinen on Jumalan sana!