24. Neljäs Mooseksen kirja

24. NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA

Neljäs Mooseksen kirjakin voi tämän ajan kristitylle olla kiinnostavuudessaan haasteellinen. Kuten sen latinankielinen nimi ”Numeri” antaa ymmärtää, löytyy sieltä numerotietoja israelilaisten lukumääristä. Samoin on annettu tarkat ohjeet leiri- ja matkajärjestyksistä. Mutta samalla ne vahvistavat sen, mitä Paavali sanoo Korinttolaiskirjeessä: Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala (1. Kor. 14:33). Jumalan oma kansa ei todellakaan vaeltanut erämaassa kuin epämääräinen harhaileva lauma, vaan kaikki oli tarkasti määritelty. Omalla tavallaan se on esikuva kristilliselle seurakunnalle, jossa myös tulee vallita tietty järjestys. Ellei näin ole, lauma joutuu helposti hajalle, ja sen yksittäiset hajallaan olevat jäsenet joutuvat alttiiksi vihollisen tuhoaville hyökkäyksille.

Kun tutkimme tarkemmin tätä kirjaa, löydämme sieltä lisää mielenkiintoisia asioita. Jokaiselle kristitylle on tuttu siunaus, jota käytämme lähes päivittäin yksityisissä hartaushetkissämme tai seurakunnissamme. Tunnemme sen nimellä Herran siunaus. Tuolla siunaukselle Aaronin ja hänen poikiensa tuli siunata Israelin kansa. Saamme uskoa, että Jumalan lupaukset ovat samat tänäänkin. Tuolla siunauksella olemme välittämässä Jumalan siunausta, varjelusta ja rauhaa itsellemme ja toisillemme.

Jumala itse käski Moosesta lähettää vakoilijat Luvattuun Maahan ottamaan selvää, millainen on tuo maa, johon Herra oli heitä johtamassa. Vakoilijat huomasivat, että maa oli todellakin ihana ja hedelmällinen, mutta se näytti myös vaikeasti valloitettavalta. Ehkäpä Jumala vain koetteli kansaansa, luottaisivatko he Hänen apuunsa ja huolenpitoonsa. Vakoilijoista vain Joosua ja Kaaleb olivat rohkaisemassa kansaa maan valloitukseen ja jatkamaan matkaa. Kaikki muut kymmenen saivat kansan kädet herpaantumaan ja vaatimaan paluuta takaisin Egyptiin! Kuinka usein uskonvaelluksessa törmäämme samaan tilanteeseen. Saatanan rakentamat linnakkeet näyttävät meistä tai kanssamatkaajistamme täysin mahdottomilta valloittaa. Silloin ollaan valmiita mihin tahansa kompromisseihin, jopa palaamaan takaisin samaan orjuuteen, josta kerran on vapauduttu. Tuota kompromissia tämän ajan kirkko ja seurakunnat näkyvät tekevän jatkuvasti tämän maailman kanssa. Ollaan heti rähmällään, jos pienikin saatanan valheellinen linnake on edessä! Uskon kautta Herraan olemme kuitenkin voimallisia hajottamaan mitkä tahansa linnakkeet!

Yksi Raamatun säälittävimpiä henkilöhahmoja on Bileam. Näyttää siltä, että hänessä oli Jumalan henki, jonka kautta hän saattoi ennustaa asioista. Vuonna 1967 löydettiin Tell Deir Alla-nimiseltä rauniokummulta kalkkikiviseinään kirjoitettu teksti: ”Tämä on Bileamin, Beorin pojan kirjoitus, miehen, joka on jumaliennäkijä.” Hän oli siis tunnettu profeettahahmo noilla main. Mooabin kuningas palkkasi hänet kiroamaan Israelin. Palkkiot, jotka hänelle luvattiin, olivat mahtavat. Toisaalta Bileam tiesi, ettei hän voi puhua mitään muuta, kuin mitä Herra panee hänen suuhunsa, toisaalta kiusaus runsaista palkkioista tuntui ylivoimaiselta. Tätä hirvittävää taistelua Bileam joutui käymään sydämessään. Jumala yritti häntä kyllä pysäyttää jopa puhuvan aasin kautta! Bileam ei voinut kuitenkaan kirota Israelia, vaikka Mooabin kuningas kierrätti häntä moneen paikkaan Israelin leirin ympärillä. Huomaamme, kuinka saatana käyttää aina tätä samaa taktiikkaa. Jos se ei saa tahtoansa läpi heti, se yrittää vaikka vuodesta toiseen kiertää ympäri kuin kiljuva jalopeura, löytääkseen lopulta sortuman muurista!

Bileam joutui siis siunaamaan Israelin useampaan kertaan. Siunatessaan hän myös lausui ennustuksen Messiaasta: ”Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista.” (4. Moos. 24:17). Bileamille näytettiin siis Kristus ja Hänen tuleva valtansa. Vaikka Bileam ei voinut kirota Israelia, runsaan palkkion houkutus sai hänet kuitenkin lankeamaan Jumalan tahdon tieltä. Hän neuvoi Mooabin tyttäriä viettelemään israelilaiset haureuden ja seksuaalisten kiusausten kautta Baal-Peorin palvelemiseen. Myöhemmin voimme lukea, kuinka Mooabin maahan tehdyn kostoretken yhteydessä myös Bileam surmattiin (4. Moos. 31:8,16). Hänen nimensä mainitaan tämän jälkeen useampia kertoja Raamatussa, myös Uudessa Testamentissa, mutta aina varoittavana esimerkkinä luopumisesta Jumalan tahdon tieltä (2. Piet. 2:15, Juuda 11, Ilm. 2:14). Sääli profeettaa, joka olisi voinut jättää Raamatun lehdille itsestään aivan toisenlaisen jälkimaineen!

Yksi tämän kirjan mielenkiintoinen kertomus ja samalla esikuva Kristuksesta on vaskikäärme (luku 21). Kun kansa taas kerran kapinoi Jumalaa vastaan, lähetti Jumala kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat, niin että kansaa kuoli. Kun kansa teki parannuksen ja huusi Jumalan puoleen, käski Herra Moosesta tehdä vaskikäärmeen ja nostaa sen tangon päähän. Jokainen, joka katsoi vaskikäärmeeseen, jäi henkiin käärmeen puremasta huolimatta. Jeesus itse opetti, kuinka tuo käärme on esikuva Ihmisen Pojasta, joka korotetaan ristinpuuhun, ja kuinka Häneen uskomalla jokaisella on iankaikkinen elämä. Mielenkiintoinen yksityiskohta tuossa kertomuksessa on, että Jumala ei siis heti poistanut myrkkykäärmeitä, vaan teetätti vaskikäärmeen, johon katsomalla ihmiset paranivat. Myös uskonvaelluksessa huomaamme, että kaikkia vastuksia ja kiusauksia ei välttämättä heti poisteta, mutta meille on annettu Kristus, johon katsomalla voimme voittaa!

Tuo vaskikäärme mainitaan myöhemminkin Vanhassa Testamentissa, valitettavasti silloin kielteisessä merkityksessä. Kuningas Hiskia puhdistaessaan jumalanpalvelusmenoja löi murskaksi tuon käärmeen (2. Kun. 18:4). Kansa oli alkanut vuosisatojen kuluessa palvoa sitä epäjumalana ja polttaa sille uhreja ja sille oli jopa annettu nimi Nehustan. Näin huomaamme, että alussa hyväkin asia voi ajan mittaan muuttua hengettömäksi muotomenoksi. Joskus jää miettimään, kuinkahan paljon meillä kristikunnassakin on pelkkiä muotomenoja ja perinteitä, jotka ovat menettäneet täysin alkuperäisen merkityksen!

Tässä kirjassa kerrotaan vielä mm. Aaronin kuolemasta (luku 20), Joosuan määräämisestä Mooseksen työn jatkajaksi (luku 27) ja Luvatun maan rajat (luku 34).