50. Daniel

Tulosta sivuTulosta sivu

50. DANIEL

Daniel ja hänen toverinsa Hanania, Miisael ja Asarja olivat juutalaiseen ylhäisöön kuuluvia nuorukaisia, jotka vietiin Babylonian pakkosiirtolaisuuteen v. 606 eKr. Kyse oli pakkosiirtolaisuuden ns. ensimmäisestä pääryhmästä. Toinen pääryhmä vietiin vuonna 597 eKr. ja kolmas vuonna 586 eKr. Daniel ja hänen toverinsa saivat erityisen koulutuksen ja kasvatuksen palvellakseen Babylonian kuninkaan hovissa.

Danielin kirja on yksi eniten kritisoituja kirjoja raamatussa monien teologien taholta. Eikä ihme, koska se sisältää niin valtavia ja mahtavia ennustuksia koskien koko tulevan maailman historiaa aina lopunaikoihin asti. Siksi saatana on pyrkinyt monella tavalla kyseenalaistamaan tuon kirjan auktoriteetin. Jeesus kuitenkin itse opetuksissaan viittasi Danielin kirjan ennustuksiin. Evankeliumien tallettaman tiedon mukaan Hän mainitsi nimeltä Vanhan Testamentin kirjaprofeetoista vain muutaman: Jesajan, Danielin ja Joonan. Danieliin Hän viittasi juuri siinä yhteydessä, jolloin Hän puhui lopunajan tapahtumista (Matt. 24:15).

Danielin kirjaan liittyy eräs mielenkiintoinen yksityiskohta koskien sen alkuperäistä kieliasua. Se on kirjoitettu kahdella eri kielellä. Alkujakso 1 - 2:3 on kirjoitettu hepreaksi; 2:4 – luvun 7 loppuun arameaksi; sen jälkeen loppuosa jälleen hepreaksi. Kahden kielen käyttämiselle löytyy toki inhimillisenä selityksenä siirtolaisuuden mukanaan tuoma sujuva kaksikielisyys, mutta itse uskon, että sillä on syvällisempi profeetallinen selitys. Koska aramea oli sen ajan yleisesti käytetty maailmankieli, uskon, että arameaksi kirjoitetut profetiat (Nebukadnessarin uni ja Danielin näky neljästä pedosta) ovat pääsääntöisesti ennustuksia, jotka koskevat pakanakansojen tulevaa historiaa. Luvusta kahdeksan eteenpäin sanoma suunnataan lähinnä Israelin kansalle, ja kerrotaan niistä kohtaloista, joita se joutuu kokemaan pakanakansojen taholta lopunaikoina. Siksi kielenä on käytetty hepreaa. Olen käsitellyt näitä asioita tarkemmin raamattuluennossa ”Lopunajat raamatun ilmoituksessa” sivuilla 13 – 17 ja 54 - 55, joten en käy niitä tässä yhteydessä tarkemmin selittämään.

Jumalan erityinen ilmoitus profeetallisen sanan kautta lakkasi profeettojen Sakarja ja Malakia jälkeen usean vuosisadan ajaksi. Sakarja ja Malakia toimivat 400-luvulla eKr. Tämän jälkeen seurasi noin 450 vuoden tauko, ennen kuin Jeesuksen julistuksen kautta alkoi jälleen tulla uutta ilmoitusta. Tätä taustaa vasten ajateltuna Danielin kirjan yhdestoista luku on mielenkiintoinen. Tuossa luvussa on ikään kuin etukäteen kirjoitettuna historiaa 400-100 -luvuilta eKr. On laskettu, että sen 35 ensimmäisessä jakeessa on 135 ennustusta, jotka täyttyivät noiden vuosisatojen aikana. (Tämän vuoksi monet liberaaliteologit väittävätkin, että Danielin kirja olisi kirjoitettu vasta 200 –luvulla eKr.) On mahtava huomata, että Jumala Danielin kautta näin etukäteen ilmoitti asioista, koska Hän itse tiesi, että profeetallinen ääni tulisi vaikenemaan vuosisatojen ajaksi.

Itse ymmärrän, että tuo luku yksitoista ei ole ainoastaan mennyttä historiaa, vaan siinä on myös ilmoitettu ratkaisevia asioita, jotka tulevat tapahtumaan lopunajalla. Profetioiden yksi periaatehan onkin, että niillä on useampi kuin yksi täyttymys! Kun Daniel kertoo esim. luvun yhdeksän lopussa hyökkäävän ruhtinaan väestä, joka lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin Jerusalemin temppelistä, toteutui tuo ennustus tietyiltä osin kreikkalaisen hallitsijan Antiokos IV Epifaneen toimesta vuonna 168 eKr., mutta uskon, että lopullisesti se toteutuu vasta lopunajoilla Antikristuksen toimesta. Jeesushan kehottikin opettaessaan: ”Joka tämän lukee, se tarkatkoon.” (Matt. 24:15)! En siis yhtään ihmettelisi, jos vaikkapa myös luvussa yksitoista kerrotut tapahtumat toteutuisivat tietyltä osin uudestaan lopunaikana.

Löydämme viittauksen Kristukseen myös Danielin kirjasta. Seitsemännessä luvussa kerrotaan, kuinka Danielille näytetään neljä petoa, jotka kuvaavat Danielin aikaista ja sen jälkeistä maailmaa hallitsevia valtakuntia. Huomaamme, että tuon neljännen pedon valta päättyy, kun taivaan pilvissä tulee Ihmisen Pojan kaltainen, ja hänelle annetaan valta, kunnia ja valtakunta (Dan. 7: 13, 14). Kyseessä on siis selvä ennustus, kuinka Kristus tulee eräänä päivänä hallitsijana maailmaan ja perustaa oman valtakuntansa. Valitettavasti vuoden 1992 raamatun käännös on tässä kohtaa pyrkinyt liberalismissaan häivyttämään sen yhteyden, joka on Danielin kirjan ja Jeesuksen itsestään käyttämillä ”Ihmisen Poika” käsitteillä! Nykyinen kirkkoraamattumme kääntää tuon kohdan puutteellisesti: ”kuin ihmisen kaltainen”. Erikieliset raamatun käännökset ovat vuosituhansien ajan käyttäneet tuossa kohtaa ilmaisua ”ihmisen pojan kaltainen”. Siksi jää ihmettelemään, miksi jotkut uusimmat liberaalimmat käännökset yrittävät väen väkisin poistaa sen yhteyden, mikä VT:n ennustuksilla ja UT:n sanomalla on keskenään. Kyse ei ole edes jostakin uudemmasta tutkimustiedosta, joka olisi tuonut uutta valoa asiaan. Kun esim. Septuaginta (joka on siis juutalaisten rabbien 200-luvulla eKr. kääntämä kreikankielinen Vanha Testamentti) käyttää tuossa kohtaa sanontaa ”ihmisen pojan kaltainen”, niin eikö noiden rabbien sen ajan hepreankielen asiantuntemus ole tuhat kertaa parempi kuin nykypäivän suomalaiskääntäjien!! Kyse onkin siitä hengestä, jolla Jumalan sanaa halutaan ymmärtää ja selittää. (Jos joku haluaa tutkia Jumalan sanaa eikä ainoastaan sitä silloin tällöin lukea, suosittelenkin siksi käyttämään 1930 –luvun käännöstä tai uutta Raamattu kansalle käännöstä!)