76. Kirje filippiläisille

Tulosta sivuTulosta sivu

76. KIRJE FILIPPILÄISILLE

Kirje on kirjoitettu Paavalin vankeusaikana, todennäköisesti Roomassa vuoden 60 paikkeilla. Paavalin Rooman aikaiseen vankeuteen viittaavat esim, jakeet: ”niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden” (1:13) ja ”Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä” (4:22).

Filippi oli ensimmäinen Manner-Euroopan kaupunki, jossa Paavali vieraili ja jonne hän perusti seurakunnan. Tämä tapahtui Paavalin toisen lähetysmatkan aikana, ja siitä kertoo meille Apostolien tekojen kuudestoista luku. Paavali oli nähnyt yöllä näyn, jossa makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: ”Tule yli ja auta meitä.” (Apt. 16:9).

Filippissä ei ollut synagogaa, joten Paavali meni joen rantaan, jossa arveli olevan rukouspaikan. Siellä hän julisti evankeliumia ja Herra avasikin purppuranmyyjä Lyydian sydämen vastaanottamaan sanoman, ja niinpä hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hieman myöhemmin Paavali ja hänen työtoverinsa Silas kohtasivat kuitenkin Filippissä ongelmia. Paavali oli ajanut ulos tietäjähengen eräästä palvelijattaresta, jonka seurauksena Paavalia ja Silasta lyötiin raipoilla ja heitettiin vankilaan (Apt. 16:16-23). Vankilassa tapahtuneen maanjäristyksen seurauksena Paavali ja Silas saivat kuitenkin johdattaa vanginvartijan uskoon ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.

Filippiläiskirje on ilon sävyttämä kirje. Siinä ei käsitellä ongelmia ja kriisejä, vaan siinä keskitytään Paavalin ja filippiläisten välisiin suhteisiin. Paavali kiittää filippiläisiä mm. siitä taloudellisesta avusta, jonka Epafroditus oli tuonut hänelle. Filippin seurakunta oli avustanut Paavalia taloudellisesti useammankin kerran (2:25; 4:15-17). Kirjeen pääteemoiksi voisi nimetä uskovien välisen yhteyden ja ilon. Mikään muu Paavalin kirjeistä ei ole niin rakkauden ja ilon täyteinen kuin filippiläiskirje. Samalla siitä huokuu luottamus Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon kaikissa elämän tilanteissa. Paavali tuo sen esille mm. kehotuksilla: ”Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon: iloitkaa” (4:4) ja ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa” (4:13).