89. Ilmestyskirja

89. ILMESTYSKIRJA

Ilmestyskirja on varmasti eniten keskustelua ja kiistelyä aiheuttanut kirja raamatussa. Se on myös samalla vaikein kirja ymmärtää. Vaikeutensa vuoksi moni jättääkin sen helposti vähemmälle lukemiselle. Joissakin se aiheuttaa pelonsekaisia tunteita, mutta on varmasti niitäkin, joille se on yksi mieluisimmista ja mahtavimmista kirjoista koko raamatussa. Kertoohan se, kuinka kaikki tämä tulee kerran päättymään.

Kirja ilmoittaa kirjoittajakseen Johanneksen, joka oli vankeudessa Patmos–saarella, Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden. Kyse on siis apostoli Johanneksesta. Monet toisella vuosisadalla eläneet kirkkoisät pitivät Johannesta kirjan kirjoittajana. Irenaeus, joka kuoli pian vuoden 200 jälkeen, vahvistaa, että apostoli Johannes sai tämän näyn keisari Domitianuksen hallituskauden loppupuolella, eli 90-luvun alkuvuosina. Myös Justinus Marttyyri, joka eli toisella vuosisadalla vahvistaa, että kirja on apostoli Johanneksen kirjoittama. Ilmestyskirjan kirjoittajasta ei tiettävästi käyty kiistelyä ennen kolmannen vuosisadan alkua. Mitä pidemmälle aikaa kului alkuseurakunnan ajoista, sitä enemmän alkoi esiintyä kriittisiä mielipiteitä kirjan kirjoittajasta ja aitoudesta. Samaan yhteyteen voisi todeta, että valitettavasti nyt kaksituhatta vuotta myöhemmin, monet teologit taitavat pitää suurinta osaa raamatun kirjoista jonkun muun kirjoittamana kuin mitä sana itse ilmoittaa!

Toisaalta eihän ole mikään ihme, että saatana on hyökännyt Ilmestyskirjan aitoutta ja arvovaltaa vastaan vimmatulla raivolla. Onhan se kirja, joka niin selvällä ja kirkkaalla tavalla ilmoittaa, mitä lopunaikana tulee tapahtumaan. Samalla se myös ilmoittaa, kuinka saatana tulee kärsimään lopullisen tappionsa, ja kuinka se heitetään ikuiseen rangaistukseen, tuliseen järveen. Voisi kysyä, että kukapas nyt haluaisi omasta tappiostaan levitettävän tällaista tietoa! Siksi saatanan vastustus tuota kirjaa kohtaan tulee olemaan loppuun asti raju!

Jopa uskovien keskuudessa tuo kirja on aiheuttanut paljon hämmennystä. Monenlaisia neuvoja on annettu siihen suhtautumisessa. Eräs henkilö kertoi, kuinka hän uskoon tultuaan sai eräältä vanhemmalta uskovalta neuvoksi, että älä ainakaan pariin vuoteen uskon elämän alkuvaiheessa lue Ilmestyskirjaa! Mikä älytön neuvo, koska onhan Ilmestyskirja ainut kirja raamatussa, joka lupaa suoran siunauksen niille, jotka sitä lukevat ja kuulevat. ”Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” (1:3). Toisaalta se on myös ainut kirja, joka uhkaa ankaralla tuomiolla sitä, joka siihen jotakin lisää tai ottaa siitä jotakin pois (22:18,19)!

Kaikesta huolimatta Ilmestyskirja on psalmien ohella eniten kiitoksen sävyttämä kirja koko raamatussa. Taivaassa yhä uudestaan ja uudestaan ylistetään ja kiitetään Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Karitsaa! Se sisältää myös paljon lainauksia raamatun muista kirjoista. Onkin laskettu, että sen 404 jakeesta yli puolet on sellaisia, joilla on yhtymäkohtia muualle raamattuun. Ilmestyskirja sisältää myös paljon lukusymboliikkaa. Keskeisiä lukuarvoja ovat mm. neljäsosa, kolmasosa, neljä, seitsemän, kymmenen, kaksitoista, kuusi sataa kuusikymmentä kuusi ja sata neljäkymmentä neljä tuhatta. Se sisältää myös muuta symboliikkaa ja vertauskuvia, joiden ymmärtämisessä on suureksi avuksi, jos tuntee hyvin koko raamatun sanoman. Voisi hieman keventäen sanoa, että raamatun viimeisenä kirjana Ilmestyskirja on aivan kuin lopputentti, osoittaen kuinka hyvin muut raamatun kirjat on tullut luettua!

Ilmestyskirjan kerronnassa Johannes on välillä maan päällä ja välillä taivaassa. Joskus hänelle näytetään kuin valkokankaalta näkyinä tulevat tapahtumat, toisaalta hän saa olla ikään kuin itse paikalla jopa taivaan valtaistuinsalissa! Hänen käskettiin kirjoittaa kirjaan kaikki, mitä hän näki, ja lähettää ne nimeltä mainituille seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle. Ne kaikki sijaitsevat nykyisen Turkin alueella (1:11).

Ilmestyskirjasta on aluksi vaikea hahmottaa mitään kokonaiskuvaa. Tapahtumien jäsentely tiettyyn järjestykseen tuntuu ensin täysin mahdottomalta. Itseäni jäsentelyssä on auttanut muutaman perusasian oivaltaminen. Ensiksikin, oman käsitykseni mukaan, Ilmestyskirja jakautuu kahteen peräkkäiseen kertomukseen, aivan kuten raamatun alussa luomiskertomus. Lopunajan tapahtumat kerrotaan ikään kuin kahdesti peräkkäin, molemmissa kertomuksissa korostaen tiettyjä asioita. Ellei tätä oivalleta, on täysin mahdotonta käsittää, kuinka esim. Jeesus-lapsi syntyy vasta keskellä Ilmestyskirjaa, luvun kaksitoista alussa! (katso luentosarja ”Lopunajat raamatun ilmoituksessa, sivut 19 ja 20.) Toinen perusoivallus on, että Ilmestyskirja jakautuu neljään jaksoon, joissa jokaisessa luku seitsemän on keskeisenä. Johanneksellehan sanottiin heti alussa: ”Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva” (1:19). Annetaan siis ymmärtää, että kaikki, mitä tämän jälkeen sanotaan, on myös tulevaisuuteen viittaavaa.

Ensimmäinen seitsemän jakso on seitsemän seurakuntaa. Uskon, että niille suunnatut sanomat olivat varmasti osaltaan tarkoitettu noille sen ajan nimeltä mainituille seurakunnille. Olen kuitenkin vakuuttunut, että seurakunnilla samalla kuvataan tulevan kirkkohistorian vaiheita aivan meidän päiviimme ja lopunaikaan asti. Eli kukin noista seurakunnista Efesosta Laodikeaan saakka kuvaa tiettyä kirkkohistorian vaihetta. Jos sanoma olisi tarkoitettu vain tuon ajan seitsemälle seurakunnalle, jää kysymään, mitäpä hyötyä meidän olisi tietää niin tarkoista yksityiskohdista moitteineen ja rohkaisuineen?

Seuraava seitsemän jakso on seitsemän sinettiä. Koska sinetit aukaisee itse Karitsa, annetaan ymmärtää, että Hänen rakas morsianmensa, valvova seurakunta on vielä maailmassa silloin, kun niitä avataan. Kolmas seitsemän jakso koostuu seitsemästä pasuunasta, joihin enkelit puhaltavat. On jo siirrytty viimeisen vuosiviikon ensimmäiselle puoliskolle, jolloin uskova seurakunta on jo temmattu Herraa vastaan. Keskeisessä osassa on nyt Israel ja sieltä valittu pyhien joukko. Heihinhän viittaa jo pasuunoiden käyttäminen merkkisoittoina. Ketkäs muut ymmärtävät paremmin pasuunoiden sanomaa kuin juuri vanhan liiton kansa, juutalaiset! Viimeinen seitsemän jakso onkin sitten seitsemän viimeistä vihan maljaa. Kyseessä on tämän maailman ajan viimeiset kolme ja puoli vuotta. Antikristus hallitsee ja ahdistus kansoilla on suuri. Vihan maljat eivät kylvä enää neljäs- eikä kolmasosan tuhoa, vaan täystuhoaan!

Vaikka Ilmestyskirjan kuvaukset ovat toisaalta pelottavia, uskovina voimme kuitenkin katsoa kaikkea rohkein ja odottavin mielin. Jeesuksen omina emme tarvitse pelätä, vaan kuten Jeesus neuvoi, voimme odottaa tätä kaikkea rohkealla mielellä: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." (Luuk. 21:28).
(Olen käsitellyt ja selittänyt Ilmestyskirjaa laajemmin luentosarjassa ”Lopunajat raamatun ilmoituksessa”, sivulta 18 lähtien, joten en käy sitä tässä yhteydessä tarkemmin selittämään.)