49. Hesekiel

Tulosta sivuTulosta sivu

49. HESEKIEL

Hesekiel syntyi ilmeisesti vuonna 622 eKr. Saadokin suvun pappisperheeseen. Hänen ollessaan n. 25-vuotias , hänet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Kyseessä oli ensimmäinen Juudeasta Baabelin pakkosiirtolaisuuteen vietyjen joukko, johon kuuluivat mm. Daniel ja muita ylhäisiin sukuihin kuuluvia. Hesekiel kuten myös Daniel toimivat siis pakkosiirtolaisuudesta käsin, välittäen Jumalan käskyjä, ohjeita ja lopulta myös rohkaisun sanoja omalle kansalleen. Hesekielin yhteys leeviläiseen pappeuteen tulee erityisesti esille monissa ennustuksissa, jotka liittyvät Jerusalemin temppelin jumalanpalvelusmenoihin.

Hesekiel näki Jumalan kirkkauden Kebar-joen varrella (luku 1) pakkosiirtolaisuudessa ollessaan, ja sai samalla kutsumuksen omaan tehtäväänsä (luku 2). Kutsumusnäyssään Kebar-joen varrella Hesekielille näytettiin jotakin Jumalan valtaistuimesta ja kirkkaudesta. Raamatussa mainitaan kaksi muuta henkilöä, jotka kertovat omasta vastaavanlaisesta kokemuksestaan. Toinen heistä on Jesaja, joka kertoo kutsumusnäystään (Jes. 6), ja toinen on opetuslapsi Johannes, joka Patmos-saarella vankeudessa ollessaan sai hengessä nähdä Jumalan valtaistuimen (Ilm. 4). Kun vertaa kaikkien noiden kolmen kokemusta, on oikeastaan helppo vetää johtopäätökset, että he saivat katsella juuri samaa ihmeellistä näkyä: Jumalan valtaistuinta ja sen ympärillä olevia olentoja!

Pakkosiirtolaisuudessa ollessaan Hesekiel ennustaa Jerusalemin tuhon ja temppelin hävityksen. Tuossa vaiheessa babylonialaiset eivät vielä olleet valloittaneet Jerusalemia, ja temppeli seisoi vielä pystyssä. Hesekiel julisti siis samaa sanomaa Jumalan tulevista tuomioista kuin hänen aikalaisensa Jeremia, joka toimi jäljelle jääneen kansan parissa Juudeassa. Nämä molemmat profeetat saivat kokea vastustusta kansan johtajien ja valheprofeettojen taholta, jotka ”ennustivat”, ettei Jerusalemia valloiteta, eikä temppeliä hävitetä. Profeetan tehtävässään Hesekiel joutui usein olemaan jopa itse ennusmerkkinä tulevista Jumalan tuomioista. Hän joutui mm. kauan aikaa makaamaan kyljellään, näin kuvaannollisesti esittäen Jerusalemin piiritystä vihollisen taholta (luku 4). Hän joutui myös demonstroimaan kansan silmien edessä Juudan kuninkaan tulevan pakenemisen Jerusalemista muurin läpi (luku 12). Kun profeetan vaimo kuoli yllättäen, myös surutyö tuli tehdä tietyn Jumalalta saadun ohjeen mukaan (luku 24). Huomaamme siis, että profeetan tehtävä ei koostu välttämättä ainoastaan puhumisesta, vaan Jumala voi välittää profeetallisen sanoman monella eri tavalla.

Hesekielillä on mittava määrä ennustuksia, joista monet toteutuvat vasta lopunaikoina. Vanhan Testamentin profeetoista vain Danielilla on yhtä paljon tulevaisuuteen liittyviä ennustuksia. Hesekielin profetioista monet ovat tuttuja myös kristillisessä julistuksessa. Meille kristityille on tuttu Luukkaan evankeliumista Marian kiitosvirsi. Tuossa kiitosvirressä oleva ajatus ”alhaisen korottamisesta ja korkean alentamisesta” (Luuk. 2:52) liittyy Hesekielin ennustukseen Juudan kuningassuvun rappiosta (Hes. 21:25-27). Noissa jakeissahan on selvästi ennustettu, kuinka Daavidin suvun maallisen kuninkuuden loisto ja valta on loppu, mutta aikanaan sen pystyttää uudestaan se, ”jolla on oikeus”. Maallinen kuninkuus ei koskaan enää pakkosiirtolaisuuden jälkeen palannut Daavidin suvulle, mutta tuohon sukuun kuuluvaan köyhään ja vaatimattomaan perheeseen syntyi aikanaan Jeesus, joka on oleva herrain Herra ja kuningasten Kuningas.

Hesekiel ennusti myös Israelin valtion uudelleen syntymisen ja perustamisen. Kuolleet luut yhdistyvät, ja niihin tulevat jänteet, liha, nahka ja lopulta myöskin henki (luku 37)! Tuo ennustus on toteutunut silmiemme edessä, kun Israelin valtio perustettiin uudelleen liki kahdentuhannen vuoden maanpakolaisuuden jälkeen vuonna 1948. Uskon, että tuo viittaus hengen saamiseen toteutuu lopullisesti, kun Israel viimein lopunajalla suostuu tunnustamaan Jeesuksen Messiaaksi. Ehkä tunnetuin lopunaikaan liittyvä profetia Hesekielillä on ennustus Googin  sodasta (luvut 38 ja 39). Olen käsitellyt sitä tarkemmin raamattuluentosarjassa ”Lopunajat raamatun ilmoituksessa” sivulla 66, joten en käytä siihen palstatilaa tässä yhteydessä enempää.

Myös Hesekieliltä löydämme selvän ennustuksen Messiaasta: ”Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.” (34:23, 24). Samassa yhteydessä (jakeet 25-27) viitataan myös tulevaan Messiaan rauhan valtakuntaan, josta Ilmestyskirja käyttää nimeä tuhatvuotinen valtakunta (ks. raamattuluento ”Lopunajat raamatun ilmoituksessa” sivu 74).

Kirjan loppuluvuissa kuvataan tulevaa Jerusalemin temppeliä. On huomionarvoista, että tälle kuvaukselle annetaan paljon tilaa (luvut 40-48)! Oman käsitykseni mukaan kyse on temppelistä, joka on toiminnassa tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Tuohon aikakauteen viittaa mm. temppelistä vuotava virta, ja sen parantava vaikutus (luku 47). Temppeli on mitoiltaan paljon suurempi kuin Salomon temppeli, ja siitä puuttuvat kaikkeinpyhin, liitonarkki ja näkyleipäpöytä. Se, mikä tuntuu hieman ihmeelliseltä, suoritetaan siellä kuitenkin uhrimenoja. Tähän yksityiskohtaan viitaten jotkut selittäjät ovat sitä mieltä, ettei kyse voi olla Kristuksen toisen tulemisen jälkeisestä aikakaudesta. Itse kuitenkin ymmärrän, että kyse on juuri tuhatvuotisen valtakunnan ajasta. Miksi puhutaan uhreista, sitä en tiedä, mutta onhan raamatussa paljon muutakin, joka jää meille tällä hetkellä ilman selitystä!

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös itkuvirsi Tyyron kuninkaasta (28:11-19). Tämä kohta on monien raamatun selittäjien taholta tulkittu samalla kertomukseksi saatanan alkuperästä ja lankeemuksesta (vrt. pilkkalaulu Baabelin kuninkaasta, Jes. 14). Raamattu ei missään kerro meille varsinaista suorasanaista kertomusta saatanan ja hänen enkeliensä lankeamisesta, eikä siitä, mikä heidän asemansa oli ennen lankeemusta, mutta näiden joidenkin vertauskuvallisten kertomusten kautta saamme jotakin valoa asiaan. Voimme siis päätellä, että saatana oli alun perin yksi mahtavimmista Jumalan kerubeista, mutta vallanhimo ja ylpeys saivat hänet valtoihinsa ja samalla hirvittävään lankeemukseen!