70. Kirjeet

Tulosta sivuTulosta sivu

70. KIRJEET

Uuden Testamentin kirjeet ovat apostoli Paavalin, Jeesuksen opetuslasten Pietarin ja Johanneksen sekä Jeesuksen veljien Jaakobin ja Juudan kirjoittamia. Lisäksi on vielä kirje heprealaisille, jonka kirjoittajaa ei ilmoiteta itse kirjeessä, mutta useat vanhat kirkkoisät pitivät sitäkin itsensä Paavalin kirjoittamana.

Näiden kirjeiden tarkoitus oli lähinnä antaa opillisia ja käytännöllisiä neuvoja vastaperustetuille seurakunnille tai yksityisille henkilöille. Uuden Testamentin kirjeet ovatkin olleet erittäin tärkeä lisä kristillisen opin muodostumisessa. Ilman niitä meillä ei olisi varmaa vastausta moniin kristillisen opin peruskysymyksiin ja oppeihin.

Taas kerran näemme Jumalan täydellisen ajoituksen evankeliumin eteenpäin viemisessä. Viestintävälineiden kehityksessä oli tapahtunut merkittävää edistystä juuri noina vuosisatoina. Ajanlaskumme alussa pystyttiin jo kirjoittamaan ja lähettämään suhteellisen pitkiä kirjeitä. Enää ei tarvinnut kirjoittaa esim. painaville kivi- tai savitauluille tai hauraalle papyrukselle, vaan oli keksitty pergamentti. Paavalikin mainitsee pergamentit (kreik. membrana), kun hän pyytää Timoteusta: ”Tuo tullessasi päällysvaippa, jonka jätin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit” (2. Tim. 4:13). Tuo eläimen nahasta valmistettu kirjoitusalusta keksittiin muuten Ilmestyskirjankin mainitsemassa Pergamonissa. Kirjeet siis muodostuivat vähitellen oivalliseksi viestintävälineeksi, ja niinpä Rooman valtakunnan ajoilta on löydetty tuhansia kirjeitä. Tavallisesti ne sisälsivät 20 – 200 sanaa, pisimmät jopa muutamia tuhansia sanoja.

Suurimman osan Uuden Testamentin kirjeistä on kirjoittanut Paavali. Hän niin kuin monet muutkin tuohon aikaan käyttivät kirjuria, vaikka olivat toki itsekin kirjoitustaitoisia. Paavali teki useita lähetysmatkoja, ja jälkeenpäin hän lähetti perustamiinsa seurakuntiin kirjeitä, antaen lisäohjeita kristillistä elämää ja oppia varten.